Katso myös: -ele-
Wikipedia
Katso artikkeli Ele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Eräs ele
 
Eleitä

Substantiivi

muokkaa

ele (48)

  1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta
    Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.

Ääntäminen

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ele eleet
genetiivi eleen eleiden
eleitten
partitiivi elettä eleitä
akkusatiivi ele;
eleen
eleet
sisäpaikallissijat
inessiivi eleessä eleissä
elatiivi eleestä eleistä
illatiivi eleeseen eleisiin
eleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eleellä eleillä
ablatiivi eleeltä eleiltä
allatiivi eleelle eleille
muut sijamuodot
essiivi eleenä eleinä
translatiivi eleeksi eleiksi
abessiivi eleettä eleittä
instruktiivi elein
komitatiivi eleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
elet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elekieli

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ele Kielitoimiston sanakirjassa
  • ele Tieteen termipankissa

Portugali

muokkaa

Pronomini

muokkaa

ele m.

  1. (persoonapronomini) hän (miehestä)

Romania

muokkaa

Pronomini

muokkaa

ele f.

  1. (persoonapronomini) he (naisista)

Liittyvät sanat

muokkaa