Wikipedia
Katso artikkeli Viittoma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

viittoma (10)

  1. viittomakielen ele, sanaa vastaava yksikkö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːt̪ːomɑ/
  • tavutus: viit‧to‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viittoma viittomat
genetiivi viittoman viittomien
(viittomain)
partitiivi viittomaa viittomia
akkusatiivi viittoma;
viittoman
viittomat
sisäpaikallissijat
inessiivi viittomassa viittomissa
elatiivi viittomasta viittomista
illatiivi viittomaan viittomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viittomalla viittomilla
ablatiivi viittomalta viittomilta
allatiivi viittomalle viittomille
muut sijamuodot
essiivi viittomana viittomina
translatiivi viittomaksi viittomiksi
abessiivi viittomatta viittomitta
instruktiivi viittomin
komitatiivi viittomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viittoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi viittoa + johdin -ma

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa