kannin
Katso myös: Kannin |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kantamiseen käytettävä väline tai laite
- kahva, sanka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnːin/, [ˈkɑnːin]
- tavutus: kan‧nin
Tavutus
muokkaa- tavutus: kan‧nin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kannin | kantimet |
genetiivi | kantimen | kantimien kanninten |
partitiivi | kanninta | kantimia |
akkusatiivi | kannin; kantimen |
kantimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kantimessa | kantimissa |
elatiivi | kantimesta | kantimista |
illatiivi | kantimeen | kantimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kantimella | kantimilla |
ablatiivi | kantimelta | kantimilta |
allatiivi | kantimelle | kantimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kantimena (kanninna) |
kantimina |
translatiivi | kantimeksi | kantimiksi |
abessiivi | kantimetta | kantimitta |
instruktiivi | – | kantimin |
komitatiivi | – | kantimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kantime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kannin- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla heikoissa kantimissa – olla heikolla pohjalla, huonosti järjestetty tai pidetty
- Perin heikoissa ja umpitolloissa kantimissa on Leppästä moittineiden kritiikki. (kotus.fi)
- olla pitkissä kantimissa
- kielenkantimet – (kuvaannollisesti) häveliäisyys, vaiteliaisuus, joka poistamalle keskustelu sujuu
Aiheesta muualla
muokkaa- kannin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaakannin
- (taivutusmuoto, murteellinen) yksikön 1. persoonan imperfektin indikatiivimuoto verbistä kantaa
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaBretoni
muokkaaVerbi
muokkaakannin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan futuurin indikatiivi verbistä kannañ