Katso myös: sänka

Suomi muokkaa

 
Ämpärin sanka [1]
 
Riippulukon sanka [2]
 
Silmälasien sangat [3]

Substantiivi muokkaa

sanka (9-G)

  1. kannettavaan esineeseen molemmista päistään kiinnitetty kädensija, kannin t. kannike
    Sangon sangat painoivat sormet turraksi kun raahasin vettä kaksinkäsin.
  2. riippulukon kannake
    Murron tekijä oli katkaissut lukon sangan voimapihdeillä.
  3. silmälasinsanka us. mon.
    Monokkelisssa on toisinaan sanka tai aisa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑŋkɑ/
  • tavutus: san‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sanka sangat
genetiivi sangan sankojen
(sankain)
partitiivi sankaa sankoja
akkusatiivi sanka;
sangan
sangat
sisäpaikallissijat
inessiivi sangassa sangoissa
elatiivi sangasta sangoista
illatiivi sankaan sankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sangalla sangoilla
ablatiivi sangalta sangoilta
allatiivi sangalle sangoille
muut sijamuodot
essiivi sankana sankoina
translatiivi sangaksi sangoiksi
abessiivi sangatta sangoitta
instruktiivi sangoin
komitatiivi sankoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sanga-
vahva vartalo sanka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

mahdollisesti indoeurooppalaisen kantakielen läntisestä haarasta[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sanka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).