kanne
![]() |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (oikeustiede) asianosaisen oikeudessa esittämä vaatimus tietynlaisen toiseen asianomaiseen kohdistuvan tuomion saamisesta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnːeˣ/
- tavutus: kan‧ne
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kanne | kanteet |
genetiivi | kanteen | kanteiden kanteitten |
partitiivi | kannetta | kanteita |
akkusatiivi | kanne; kanteen |
kanteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kanteessa | kanteissa |
elatiivi | kanteesta | kanteista |
illatiivi | kanteeseen | kanteisiin kanteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kanteella | kanteilla |
ablatiivi | kanteelta | kanteilta |
allatiivi | kanteelle | kanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kanteena | kanteina |
translatiivi | kanteeksi | kanteiksi |
abessiivi | kanteetta | kanteitta |
instruktiivi | – | kantein |
komitatiivi | – | kanteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kantee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kannet- |