kanne

Katso myös: Kanne

Suomi

Substantiivi

kanne (48-J)

1. (oikeustiede) asianosaisen oikeudessa esittämä vaatimus tietynlaisen toiseen asianomaiseen kohdistuvan tuomion saamisesta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnːeˣ/
• tavutus: kan‧ne

Etymologia

• verbi kantaa (heikko vartalo kanna- ) + johdin -e

Käännökset

1. kanne

bulgaria: иск m. espanja: querella f. ido: akuzo

saksa: Klage f. venäjä: иск m. viro: hagi

Liittyvät sanat

• kantaja, syytetty, tuomio, vastaaja

Yhdyssanat

avioerokanne, kanneaika, kannekirja, kannekirjelmä, kanneviskaali, korvauskanne, moitekanne, painokanne, rikoskanne, ryhmäkanne, siviilikanne, velkomiskanne

Aiheesta muualla

• kanne Kielitoimiston sanakirjassa
• kanne Tieteen termipankissa

Viro

Substantiivi

kanne (gen kande, part kannet)

1. siirto; kantaminen
2. merkintä, lisäys esimerkiksi asiakirjaan

Liittyvät sanat

• kandma

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 6 (mõte) mõte

Liittyvät sanat

• kandmine
• laialikanne, ettekanne, ülekanne, mahakanne, sissekanne
• hoolekanne

Substantiivi

kanne (gen kandme, part kannet)

1. kantonauha, kädensija, pidike, kannike, kannin

   koti kandmed – kassin kädensijat, kahvat

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 5 (liige)