kantaja

Suomi

Substantiivi

kantaja (10)

1. se, joka kantaa eli kuljettaa

   Rautatieasemien kantajat käyttävät yleensä kärryjä.

2. (oikeustiede) se osapuoli riita-, rikos- tai hallintoprosessissa, joka panee asian vireille eli haastaa vastaajan oikeuteen
3. (biologia) eliö, jolla on perimässään resessiivinen alleeli heterotsygoottisena

   Yksilö voi levittää alleelia jälkeläisilleen, joilla ominaisuus ilmenee, jos ne saavat alleelin myös toiselta vanhemmaltaan.Usein kyseinen alleeli on tautia aiheuttava.

4. tautia kantava henkilö
5. (matematiikka) se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta, tai em. joukon sulkeuma

   Jos jatkuvan reaalifunktion kantaja on kompakti, funktio on integroituva.

6. johonkin asuun tai asukokonaisuuteen pukeutunut henkilö

   Haarniska oli kantajalleen tukala turvantuoja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪ɑjɑ/
• tavutus: kan‧ta‧ja

Käännökset

1. se, joka kantaa

englanti: carrier, bearer, porter saksa: Träger m.

tanska: bærer turkki: hamal

2. oikeustiede

englanti: plaintiff espanja: querellante, demandante puola: powód m. ranska: demandeur m. ruotsi: bärande

saksa: Kläger m., Klägerin f. tšekki: žalobce m. turkki: davacı, müşteki venäjä: истец m.

3. se, jolla on tauti

englanti: carrier

4. se joukko, jossa funktion arvot poikkeavat nollasta

englanti: support

Liittyvät sanat

fenotyyppi, kanne, kantava, kantajuus, kanto

Yhdyssanat

arkunkantaja, aseenkantaja, lipunkantaja, madonkantaja, postinkantaja, soihdunkantaja, tartunnankantaja, taudinkantaja

Aiheesta muualla

• kantaja Kielitoimiston sanakirjassa
• kantaja Tieteen termipankissa