Substantiivi

muokkaa

aseenkantaja (10)

  1. henkilö, joka kantaa asetta mukanaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑseːnˌkɑnt̪ɑjɑ/
  • tavutus: a‧seen‧kan‧ta‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aseenkantaja aseenkantajat
genetiivi aseenkantajan aseenkantajien
(aseenkantajain)
partitiivi aseenkantajaa aseenkantajia
akkusatiivi aseenkantaja;
aseenkantajan
aseenkantajat
sisäpaikallissijat
inessiivi aseenkantajassa aseenkantajissa
elatiivi aseenkantajasta aseenkantajista
illatiivi aseenkantajaan aseenkantajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aseenkantajalla aseenkantajilla
ablatiivi aseenkantajalta aseenkantajilta
allatiivi aseenkantajalle aseenkantajille
muut sijamuodot
essiivi aseenkantajana aseenkantajina
translatiivi aseenkantajaksi aseenkantajiksi
abessiivi aseenkantajatta aseenkantajitta
instruktiivi aseenkantajin
komitatiivi aseenkantajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aseenkantaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana osista ase (akkusatiivi) ja kantaja

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa