Redirect arrow without text.svg
Katso myös: elio


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

eliö (3)

  1. (biologia) yhdestä tai useammasta elävästä solusta koostuva elollinen kokonaisuus; kaikki erilaiset eläimet, kasvit, levät, sienet, alkueliöt ja bakteerit; elottomista kappaleista poiketen reagoi ärsykkeisiin, hyödyntää ympäristön energiaa kasvamiseen, lisääntymiseen ja itsensä ylläpitoon

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈe̞liø̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eliö eliöt
genetiivi eliön eliöiden
eliöitten
partitiivi eliötä eliöitä
akkusatiivi eliö;
eliön
eliöt
sisäpaikallissijat
inessiivi eliössä eliöissä
elatiivi eliöstä eliöistä
illatiivi eliöön eliöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eliöllä eliöillä
ablatiivi eliöltä eliöiltä
allatiivi eliölle eliöille
muut sijamuodot
essiivi eliönä eliöinä
translatiivi eliöksi eliöiksi
abessiivi eliöttä eliöittä
instruktiivi eliöin
komitatiivi eliöine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

oppitekoinen johdos[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alkueliö, eliökanta, eliökehä, eliökunta, eliölaji, eliömaantiede, eliöyhteisö, isäntäeliö, kantaeliö, loiseliö, pieneliö, siimaeliö, torjuntaeliö, vesieliö

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • eliö Kielitoimiston sanakirjassa
  • eliö Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).