levä
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalevä (10)
- monenlaisia aitotumallisia yksi- tai monisoluisia eliöitä, joista osa luetaan protisteihin ja osa kasvikuntaan
- laajoista leväkasvustoista
- Meressä on levää.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈleʋæ/, [ˈle̞ʋæ]
- tavutus: le‧vä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | levä | levät |
| genetiivi | levän | levien (leväin) |
| partitiivi | levää | leviä |
| akkusatiivi | levä; levän |
levät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | levässä | levissä |
| elatiivi | levästä | levistä |
| illatiivi | levään | leviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | levällä | levillä |
| ablatiivi | levältä | leviltä |
| allatiivi | levälle | leville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | levänä | levinä |
| translatiivi | leväksi | leviksi |
| abessiivi | levättä | levittä |
| instruktiivi | – | levin |
| komitatiivi | – | levine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | levä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- levä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4936 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.