kokonaisuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kokonaisuus (40)

  1. yhteenkuuluvien osatekijöiden muodostama yhdessä toimiva yhdistelmä tai järjestelmä
    Kokonaisuus on osiensa summa, mutta ei aina algebrallisesti ajateltuna.
    Palveleva kokonaisuus keskellä kaupunkia

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkokoˌnɑi̯suːs/
  • tavutus: ko‧ko‧nai‧suus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokonaisuus kokonaisuudet
genetiivi kokonaisuuden kokonaisuuksien
partitiivi kokonaisuutta kokonaisuuksia
akkusatiivi kokonaisuus;
kokonaisuuden
kokonaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kokonaisuudessa kokonaisuuksissa
elatiivi kokonaisuudesta kokonaisuuksista
illatiivi kokonaisuuteen kokonaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokonaisuudella kokonaisuuksilla
ablatiivi kokonaisuudelta kokonaisuuksilta
allatiivi kokonaisuudelle kokonaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kokonaisuutena kokonaisuuksina
translatiivi kokonaisuudeksi kokonaisuuksiksi
abessiivi kokonaisuudetta kokonaisuuksitta
instruktiivi kokonaisuuksin
komitatiivi kokonaisuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan kokonainen vartalosta kokonais- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

asiakokonaisuus, asukokonaisuus

Aiheesta muuallaMuokkaa