syytetty
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (oikeustiede) rikosasiassa omissa nimissään oikeuteen vastaamaan haastettu syytteeseen asetettu henkilö, vastaaja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsyːt̪et̪ːy/
- tavutus: syy‧tet‧ty
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syytetty | syytetyt |
genetiivi | syytetyn | syytettyjen |
partitiivi | syytettyä | syytettyjä |
akkusatiivi | syytetty; syytetyn |
syytetyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syytetyssä | syytetyissä |
elatiivi | syytetystä | syytetyistä |
illatiivi | syytettyyn | syytettyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syytetyllä | syytetyillä |
ablatiivi | syytetyltä | syytetyiltä |
allatiivi | syytetylle | syytetyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syytettynä | syytettyinä |
translatiivi | syytetyksi | syytetyiksi |
abessiivi | syytetyttä | syytetyittä |
instruktiivi | – | syytetyin |
komitatiivi | – | syytettyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | syytety- | |
vahva vartalo | syytetty- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. rikosasiassa omissa nimissään oikeuteen vastaamaan haastettu syytteeseen asetettu henkilö, vastaaja
|
Aiheesta muualla
muokkaaVerbi
muokkaasyytetty
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä syyttää