Substantiivi

muokkaa

syytetty (1-C)

  1. (oikeustiede) rikosasiassa omissa nimissään oikeuteen vastaamaan haastettu syytteeseen asetettu henkilö, vastaaja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsyːt̪et̪ːy/
  • tavutus: syy‧tet‧ty

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syytetty syytetyt
genetiivi syytetyn syytettyjen
partitiivi syytettyä syytettyjä
akkusatiivi syytetty;
syytetyn
syytetyt
sisäpaikallissijat
inessiivi syytetyssä syytetyissä
elatiivi syytetystä syytetyistä
illatiivi syytettyyn syytettyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi syytetyllä syytetyillä
ablatiivi syytetyltä syytetyiltä
allatiivi syytetylle syytetyille
muut sijamuodot
essiivi syytettynä syytettyinä
translatiivi syytetyksi syytetyiksi
abessiivi syytetyttä syytetyittä
instruktiivi syytetyin
komitatiivi syytettyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo syytety-
vahva vartalo syytetty-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

syytetty

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä syyttää