SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pidike (48-A)[1]

  1. jokin johon on tarkoitus kiinnittää jotain
  2. jokin joka estää liikkumisen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpidikeˣ/
  • tavutus: pi‧di‧ke

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pidike pidikkeet
genetiivi pidikkeen pidikkeiden
pidikkeitten
partitiivi pidikettä pidikkeitä
akkusatiivi pidike;
pidikkeen
pidikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi pidikkeessä pidikkeissä
elatiivi pidikkeestä pidikkeistä
illatiivi pidikkeeseen pidikkeisiin
pidikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pidikkeellä pidikkeillä
ablatiivi pidikkeeltä pidikkeiltä
allatiivi pidikkeelle pidikkeille
muut sijamuodot
essiivi pidikkeenä pidikkeinä
translatiivi pidikkeeksi pidikkeiksi
abessiivi pidikkeettä pidikkeittä
instruktiivi pidikkein
komitatiivi pidikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pidikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pidiket-

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

lasinpidike, teränpidike

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pidike Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A