Katso myös: Kannus

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kannus (39)

  1. ratsastajan kantapäähän kiinnitettävä metallihaarukka, jota käytetään apuna ratsun ohjauksessa
  2. (kasvitiede) kukan terälehden pitkähkö, kapea kuoppamainen rakenne

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnːus/, [ˈkɑnːus]
  • tavutus: kan‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannus kannukset
genetiivi kannuksen kannusten
kannuksien
partitiivi kannusta kannuksia
akkusatiivi kannus;
kannuksen
kannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kannuksessa kannuksissa
elatiivi kannuksesta kannuksista
illatiivi kannukseen kannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannuksella kannuksilla
ablatiivi kannukselta kannuksilta
allatiivi kannukselle kannuksille
muut sijamuodot
essiivi kannuksena kannuksina
translatiivi kannukseksi kannuksiksi
abessiivi kannuksetta kannuksitta
instruktiivi kannuksin
komitatiivi kannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kannus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

häpykannus, kannuspyörä, kannusruoho, kannusrusto, kiurunkannus, kukonkannus, ritarikannus, ritarinkannus

Idiomit muokkaa

  • ansaita kannuksensa = pätevöityä muiden silmissä teoillaan asemassansa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kannus Kielitoimiston sanakirjassa
  • kannus Tieteen termipankissa