kantamus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakantamus (39)
- jokin, jota ollaan siirtämässä paikasta toiseen kantamalla
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪ɑmus/
- tavutus: kan‧ta‧mus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantamus | kantamukset |
| genetiivi | kantamuksen | kantamusten kantamuksien |
| partitiivi | kantamusta | kantamuksia |
| akkusatiivi | kantamus; kantamuksen |
kantamukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantamuksessa | kantamuksissa |
| elatiivi | kantamuksesta | kantamuksista |
| illatiivi | kantamukseen | kantamuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantamuksella | kantamuksilla |
| ablatiivi | kantamukselta | kantamuksilta |
| allatiivi | kantamukselle | kantamuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantamuksena | kantamuksina |
| translatiivi | kantamukseksi | kantamuksiksi |
| abessiivi | kantamuksetta | kantamuksitta |
| instruktiivi | – | kantamuksin |
| komitatiivi | – | kantamuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantamukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kantamus- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kantamus Kielitoimiston sanakirjassa