kantama

Suomi

Substantiivi

kantama (10)

1. välimatka, jonka verran esine pystyy liikuttamaan toista objektia

   Näiden tykkien kantama on 100 metriä. 'Nämä tykit pystyvät liikuttamaan ammusta 100 metrin päähän.'

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪ɑmɑ/
• tavutus: kan‧ta‧ma

Etymologia

kts. verbi

Käännökset

1. välimatka, jonka verran esine pystyy liikuttamaan toista objektia

englanti: range espanja: alcance m. puola: zasięg m.

ranska: portée f. saksa: Strecke f.

Liittyvät sanat

kantaminen, kanto, kantomatka, välimatka

Yhdyssanat

silmänkantama, tykinkantama, äänenkantama

Aiheesta muualla

• kantama Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kantama

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kantaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kantama	kantamat
genetiivi	kantaman	kantamien (kantamain)
partitiivi	kantamaa	kantamia
akkusatiivi	kantama; kantaman	kantamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kantamassa	kantamissa
elatiivi	kantamasta	kantamista
illatiivi	kantamaan	kantamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kantamalla	kantamilla
ablatiivi	kantamalta	kantamilta
allatiivi	kantamalle	kantamille
muut sijamuodot
essiivi	kantamana	kantamina
translatiivi	kantamaksi	kantamiksi
abessiivi	kantamatta	kantamitta
instruktiivi	–	kantamin
komitatiivi	–	kantamine