Wikipedia
Katso artikkeli Perintö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

perintö (1-J)

  1. kuolleelta henkilöltä määrätylle perijälle lain mukaan siirtyvä omaisuus; esim. vanhemmilta lapsille
    saada perintönä
    riidellä perinnöstä
  2. (kuvaannollisesti) jokin seuraajille tai myöhemmin tuleville siirtyvä materiaalinen, aineeton tai kulttuurinen
    Marinin hallituksen perintö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈperint̪ø/
  • tavutus: pe‧rin‧tö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perintö perinnöt
genetiivi perinnön perintöjen
partitiivi perintöä perintöjä
akkusatiivi perintö;
perinnön
perinnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi perinnössä perinnöissä
elatiivi perinnöstä perinnöistä
illatiivi perintöön perintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perinnöllä perinnöillä
ablatiivi perinnöltä perinnöiltä
allatiivi perinnölle perinnöille
muut sijamuodot
essiivi perintönä perintöinä
translatiivi perinnöksi perinnöiksi
abessiivi perinnöttä perinnöittä
instruktiivi perinnöin
komitatiivi perintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo perinnö-
vahva vartalo perintö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
  1. (perijälle siirtyvä omaisuus) ennakkoperintö, isänperintö, perinnönjako, perinnönluovutus, perintöhopeat, perintöhuonekalu, perintökaari, perintökalleus, perintökalu, perintöoikeus, perintöomaisuus, perintöosa, perintösopimus, perintötila, perintövero, rintaperintö, selkäperintö, sivuperintö
  2. (siirtyminen myöhemmille ihmisille) geeniperintö, kulttuuriperintö, maailmanperintö, perintöprinsessa, perintöprinssi, perintöruhtinas, verenperintö, äidinperintö

Aiheesta muualla

muokkaa