Wikipedia
Katso artikkeli Perintö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

perintö (1-J)

  1. kuolleelta henkilöltä määrätylle perijälle lain mukaan siirtyvä omaisuus; esim. vanhemmilta lapsille
    saada perintönä
    riidellä perinnöstä
  2. (kuvaannollisesti) jokin seuraajille tai myöhemmin tuleville siirtyvä materiaalinen, aineeton tai kulttuurinen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈperint̪ø/
  • tavutus: pe‧rin‧tö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perintö perinnöt
genetiivi perinnön perintöjen
partitiivi perintöä perintöjä
akkusatiivi perintö;
perinnön
perinnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi perinnössä perinnöissä
elatiivi perinnöstä perinnöistä
illatiivi perintöön perintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perinnöllä perinnöillä
ablatiivi perinnöltä perinnöiltä
allatiivi perinnölle perinnöille
muut sijamuodot
essiivi perintönä perintöinä
translatiivi perinnöksi perinnöiksi
abessiivi perinnöttä perinnöittä
instruktiivi perinnöin
komitatiivi perintöine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Herra Martin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
  1. (perijälle siirtyvä omaisuus) ennakkoperintö, isänperintö, perinnönjako, perinnönluovutus, perintöhopeat, perintöhuonekalu, perintökaari, perintökalleus, perintökalu, perintöoikeus, perintöomaisuus, perintöosa, perintösopimus, perintötila, perintövero, rintaperintö, selkäperintö, sivuperintö
  2. (siirtyminen myöhemmille ihmisille) geeniperintö, kulttuuriperintö, maailmanperintö, perintöprinsessa, perintöprinssi, perintöruhtinas, verenperintö, äidinperintö

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.