seuraaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseuraaja (10)
- se, joka seuraa (esim. kulkee perässä)
- se, joka seuraa (tehtävässä, asioiden sarjassa tms.), jatkaja
- Hänen seuraajakseen valittiin N. N.
- aatteen tai esikuvan noudattaja, kannattaja tai jäljittelijä
- Pitämillään puheilla hän saavutti monta seuraajaa.
- (tanssi) tanssiparin osapuoli, jonka tehtävänä on seurata viejää
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈseu̯rɑːjɑ/
- tavutus: seu‧raa‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seuraajaa | seuraajaat |
genetiivi | seuraajaan | seuraajaien (seuraajaain) |
partitiivi | seuraajaaa | seuraajaia |
akkusatiivi | seuraajaa; seuraajaan |
seuraajaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seuraajaassa | seuraajaissa |
elatiivi | seuraajaasta | seuraajaista |
illatiivi | seuraajaaan | seuraajaiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seuraajaalla | seuraajailla |
ablatiivi | seuraajaalta | seuraajailta |
allatiivi | seuraajaalle | seuraajaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seuraajaana | seuraajaina |
translatiivi | seuraajaaksi | seuraajaiksi |
abessiivi | seuraajaatta | seuraajaitta |
instruktiivi | – | seuraajain |
komitatiivi | – | seuraajaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seuraajaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa2. jatkaja; joka tulee seuraavaksi johonkin tehtävään, virkaan tms.
|
3. aatteen, opin, esikuvan tms. uskollinen noudattaja
|
Liittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaa- [4] tanssi: viejä