Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

edeltäjä (10)

  1. se, joka edeltää (esim. tehtävässä, asioiden sarjassa)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈedelˌt̪æjæ/
  • tavutus: e‧del‧tä‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi edeltäjä edeltäjät
genetiivi edeltäjän edeltäjien
(edeltäjäin)
partitiivi edeltäjää edeltäjiä
akkusatiivi edeltäjä;
edeltäjän
edeltäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi edeltäjässä edeltäjissä
elatiivi edeltäjästä edeltäjistä
illatiivi edeltäjään edeltäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi edeltäjällä edeltäjillä
ablatiivi edeltäjältä edeltäjiltä
allatiivi edeltäjälle edeltäjille
muut sijamuodot
essiivi edeltäjänä edeltäjinä
translatiivi edeltäjäksi edeltäjiksi
abessiivi edeltäjättä edeltäjittä
instruktiivi edeltäjin
komitatiivi edeltäjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo edeltäjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa