edeltäjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaedeltäjä (10)
- se, joka edeltää (esim. tehtävässä, asioiden sarjassa)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈedelˌt̪æjæ/
- tavutus: e‧del‧tä‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | edeltäjä | edeltäjät |
genetiivi | edeltäjän | edeltäjien (edeltäjäin) |
partitiivi | edeltäjää | edeltäjiä |
akkusatiivi | edeltäjä; edeltäjän |
edeltäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | edeltäjässä | edeltäjissä |
elatiivi | edeltäjästä | edeltäjistä |
illatiivi | edeltäjään | edeltäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | edeltäjällä | edeltäjillä |
ablatiivi | edeltäjältä | edeltäjiltä |
allatiivi | edeltäjälle | edeltäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | edeltäjänä | edeltäjinä |
translatiivi | edeltäjäksi | edeltäjiksi |
abessiivi | edeltäjättä | edeltäjittä |
instruktiivi | – | edeltäjin |
komitatiivi | – | edeltäjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | edeltäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. se, joka edeltää (esim. tehtävässä, asioiden sarjassa)
|
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- edeltäjä Kielitoimiston sanakirjassa