kulttuuriperintö

Suomi

Substantiivi

kulttuuriperintö

1. joukko menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi

Etymologia

yhdyssana sanoista kulttuuri ja perintö

Käännökset

1. joukkoon menneisyydestä periytyneitä aineellisia ja aineettomia resursseja

englanti: heritage

Aiheesta muualla

• kulttuuriperintö Kielitoimiston sanakirjassa
• kulttuuriperintö Tieteen termipankissa