isänperintö

Suomi

Substantiivi

isänperintö (1-J)

1. (myös kuvaannollisesti) isältä saatu perintö

Ääntäminen

• IPA: /ˈisænˌperint̪ø/
• tavutus: i‧sän‧pe‧rin‧tö

Etymologia

• yhdyssana osista isä (genetiivi) ja perintö

Aiheesta muualla

• isänperintö Kielitoimiston sanakirjassa