perillinen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
perillinen (38)
- henkilö, joka on perimässä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈperilˌlinen/
- tavutus: pe‧ril‧li‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perillinen | perilliset |
| genetiivi | perillisen | perillisten perillisien |
| partitiivi | perillistä | perillisiä |
| akkusatiivi | perillinen; perillisen |
perilliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perillisessä | perillisissä |
| elatiivi | perillisestä | perillisistä |
| illatiivi | perilliseen | perillisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perillisellä | perillisillä |
| ablatiivi | perilliseltä | perillisiltä |
| allatiivi | perilliselle | perillisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perillisenä (perillisnä) |
perillisinä |
| translatiivi | perilliseksi | perillisiksi |
| abessiivi | perillisettä | perillisittä |
| instruktiivi | – | perillisin |
| komitatiivi | – | perillisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perillise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
perillis- | |
Etymologia muokkaa
Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kruununperillinen, myötäperillinen, pääperillinen, rintaperillinen, selkäperillinen, sivuperillinen, testamenttiperillinen, vallanperillinen
Aiheesta muualla muokkaa
- perillinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.