Wikipedia
Katso artikkeli Testamentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Testamentti
 
Testamentti

Substantiivi

muokkaa

testamentti (5-C)

  1. (oikeustiede) jälkisäädös, määrämuotoinen oikeustoimi, jolla testaattori viimeisenä tahtonaan määrää jälkeensä jäävästä omaisuudestaan
  2. (kristinusko) toinen Raamatun kahdesta pääosasta: Uusi testamentti tai Vanha testamentti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈt̪e̞stɑ̝ˌme̞n̪t̪ːi]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi testamentti testamentit
genetiivi testamentin testamenttien
(testamenttein)
partitiivi testamenttia testamentteja
akkusatiivi testamentti;
testamentin
testamentit
sisäpaikallissijat
inessiivi testamentissa testamenteissa
elatiivi testamentista testamenteista
illatiivi testamenttiin testamentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi testamentilla testamenteilla
ablatiivi testamentilta testamenteilta
allatiivi testamentille testamenteille
muut sijamuodot
essiivi testamenttina testamentteina
translatiivi testamentiksi testamenteiksi
abessiivi testamentitta testamenteitta
instruktiivi testamentein
komitatiivi testamentteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo testamenti-
vahva vartalo testamentti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elintestamentti, hallintaoikeustestamentti, hautaustestamentti, hoitotestamentti, testamentinmoite, testamentinvalvonta, testamenttilahjoitus, testamenttirahasto, testamenttiriita

Aiheesta muualla

muokkaa
  • testamentti Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 758, 800 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa