kellotapuli

Suomi

Kellotapuli

Substantiivi

kellotapuli (6)

1. kirkon läheisyydessä oleva tornimainen rakennelma, johon soittokellot ripustetaan niiden kuuluvuuden lisäämiseksi
2. (historia) edellisen kaltainen kellotorni, jota käytettiin muun muassa palokunnissa hälytyksen julistamiseen ja kartanoissa työväen koolle kutsumiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːoˌt̪ɑpuli/
• tavutus: kel‧lo‧ta‧pu‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista kello ja tapuli < käännöslaina ruotsin sanasta klockstapel

Käännökset

1. ja 2. tornimainen rakennelma soittokelloille

englanti: belfry, campanile, bell tower ruotsi: klockstapel ukraina: дзвіниця f.

unkari: harangtorony venäjä: колокольня f.

Liittyvät sanat

• lanterniini
• pukkitapuli

Synonyymit

• tapuli

Aiheesta muualla

• kellotapuli Kielitoimiston sanakirjassa