kellopoiju

Suomi

Substantiivi

kellopoiju (1)

1. ääniopastimena toimiva merimerkki, jossa poijun päälle rakennettuun suojaavaan kehikkoon sijoitettu merenkäynnin voimalla kilisevä kello avustaa heikon näkyvyyden aikana vesillä liikkujia suuntimisessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːoˌpoi̯ju/
• tavutus: kel‧lo‧poi‧ju

Etymologia

• yhdyssana sanoista kello ja poiju