suuntia

Suomi

Substantiivi

suuntia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta suunta

Verbi

suuntia (61-J) (taivutus[luo])

1. määrittää suunta, tehdä suunnan määritys

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːnt̪iɑ/
• tavutus: suun‧ti‧a

Etymologia

• johdos verbistä suunnata (vahva vartalo suunt|aa- + johdin -i- + verbintunnus -a)
• johdos substantiivista suunta (vartalo suunt|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: suuntiminen, suuntimo

Aiheesta muualla

• suuntia Kielitoimiston sanakirjassa