suuntiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuuntiminen (38)
- teonnimi verbistä suuntia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuntiminen | suuntimiset |
| genetiivi | suuntimisen | suuntimisten suuntimisien |
| partitiivi | suuntimista | suuntimisia |
| akkusatiivi | suuntiminen; suuntimisen |
suuntimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuntimisessa | suuntimisissa |
| elatiivi | suuntimisesta | suuntimisista |
| illatiivi | suuntimiseen | suuntimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuntimisella | suuntimisilla |
| ablatiivi | suuntimiselta | suuntimisilta |
| allatiivi | suuntimiselle | suuntimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuntimisena (suuntimisna) |
suuntimisina |
| translatiivi | suuntimiseksi | suuntimisiksi |
| abessiivi | suuntimisetta | suuntimisitta |
| instruktiivi | – | suuntimisin |
| komitatiivi | – | suuntimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suuntimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suuntimis- | |