Substantiivi

muokkaa

putkikellot (1) (monikollinen)

  1. kromaattinen lyömäsoitin, jossa ääni syntyy metallisia putkia nuijilla kopa­uttamalla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈput̪kiˌkelːot̪/
  • tavutus: put‧ki‧kel‧lot

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi putkikellot
genetiivi putkikellojen
partitiivi putkikelloja
akkusatiivi –;
putkikellot
sisäpaikallissijat
inessiivi putkikelloissa
elatiivi putkikelloista
illatiivi putkikelloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi putkikelloilla
ablatiivi putkikelloilta
allatiivi putkikelloille
muut sijamuodot
essiivi putkikelloina
translatiivi putkikelloiksi
abessiivi putkikelloitta
instruktiivi putkikelloin
komitatiivi putkikelloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo putkikello-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Etymologia

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa