kellonavain

Suomi

Substantiivi

kellonavain

1. eräiden taskukellojen tai kaappikellojen vetämiseen tarvittu erillinen avain

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːonˌɑʋɑi̯n/
• tavutus: kel‧lon‧a‧vain

Etymologia

yhdyssana osista kello (genetiivi) ja avain

Aiheesta muualla

• kellonavain Kielitoimiston sanakirjassa