RuotsiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kell (kellĕn, ei monikkoa) m.

  1. (murteellinen, vanhahtava) pistely, joka tuntuu iholla tultaessa nopeasti kylmästä lämpimään
  2. (murteellinen, vanhahtava) jäätynyt puun juuristo

ÄäntäminenMuokkaa

IPA: [ʨʰɛlː]

EtymologiaMuokkaa

HuomautuksetMuokkaa

  • Sana on länsipohjan murretta, jossa maskuliini on säilynyt erillisenä sukuna.

UnkariMuokkaa

VerbiMuokkaa

kell

  1. pitää, täytyä

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kell (k`ell; gen kella, part kella)

  1. (ajanmittausväline) kello
    mis on kell? – mitä kello on?
    kell on kaks – kello on kaksi
    kell on pool neli – kello on puoli neljä
    kell on veerand seitse – kello on neljänneksen yli kuusi
    kell kuus – kello kuusi, kuudelta
    kell jääb taha – kello on jäljessä, kello jätättää
    kell on ees – kello on edellä, kello edistää
  2. kello, soittokello
    kell heliseb – kello soi
    kella helistama – soittaa kelloa

TaivutusMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ajanmittausväline

Aiheesta muuallaMuokkaa