kellopeli

Suomi

Kellopeli

Substantiivi

kellopeli (5)

1. kromaattinen lyömä­soitin, jonka metallisia kieliä soitetaan kovilla kapuloilla napauttamalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːoˌpeli/
• tavutus: kel‧lo‧pe‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista kello ja peli < käännöslaina saksan sanasta Glockenspiel

Käännökset

1. eräs lyömäsoitin

englanti: glockenspiel puola: dzwonki m. romania: glockenspiel n. ruotsi: klockspel

saksa: Glockenspiel n. tšekki: zvonkohra f. unkari: harangjáték venäjä: глокеншпиль m.

Liittyvät sanat

• malletti

Yhdyssanat

• kellopeliappelsiini
• putkikellopeli
• tornikellopeli

Aiheesta muualla

• kellopeli Kielitoimiston sanakirjassa