Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kellokas (41-A)[1]

  1. laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
  2. (kuvaannollisesti) johtohenkilö, johtohahmo, puolestapuhuja
    suomenruotsalaisen kulttuurin kellokas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkelːokɑs/
  • tavutus: kel‧lo‧kas

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kellokas kellokkaat
genetiivi kellokkaan kellokkaiden
kellokkaitten
partitiivi kellokasta kellokkaita
akkusatiivi kellokas;
kellokkaan
kellokkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi kellokkaassa kellokkaissa
elatiivi kellokkaasta kellokkaista
illatiivi kellokkaaseen kellokkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellokkaalla kellokkailla
ablatiivi kellokkaalta kellokkailta
allatiivi kellokkaalle kellokkaille
muut sijamuodot
essiivi kellokkaana kellokkaina
translatiivi kellokkaaksi kellokkaiksi
abessiivi kellokkaatta kellokkaitta
instruktiivi kellokkain
komitatiivi kellokkaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellokkaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kellokas-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41-A