Wikipedia
Katso artikkeli Lehmä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
lehmä

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lehmä (10)

  1. naaraspuolinen, vähintään kerran synnyttänyt nauta; monien muidenkin märehtijöiden naarassukupuolta kutsutaan lehmäksi
  2. (alatyyliä, halventava) haukkumasana, yleensä naiselle suunnattu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lehmä lehmät
genetiivi lehmän lehmien
(lehmäin)
partitiivi lehmää lehmiä
akkusatiivi lehmä;
lehmän
lehmät
sisäpaikallissijat
inessiivi lehmässä lehmissä
elatiivi lehmästä lehmistä
illatiivi lehmään lehmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lehmällä lehmillä
ablatiivi lehmältä lehmiltä
allatiivi lehmälle lehmille
muut sijamuodot
essiivi lehmänä lehminä
translatiivi lehmäksi lehmiksi
abessiivi lehmättä lehmittä
instruktiivi lehmin
komitatiivi lehmine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan alkuperä on hämärä, mutta se edeltää kantasuomen aikaa, sillä sille tunnetaan vastine mordvasta, jossa sana merkitsee ’hevosta’[1]tarkenna

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aikalehmä, ayrshirelehmä, emolehmä, hirvilehmä, kantakirjalehmä, lehmäantilooppi, lehmäkauppa, lehmäluku, lehmänkanttura, lehmänkauppa, lehmänkello, lehmänkäännös, lehmänlanta, lehmänläjä, lehmänmaito, lehmänpolku, lehmäntatti, lehmärotu, lehmävasikka, lihalehmä, lypsylehmä, maatiaislehmä, peltilehmä, puhvelilehmä, teuraslehmä

IdiomitMuokkaa

  • (jollakulla on) oma lehmä ojassa - joku ajattelee asiassa omaa etuaan eikä voi siis olla puolueeton
  • (jokin) laskee kuin lehmän häntä - (jokin) laskee varmasti
  • märehtiä kuin lehmä - syödä epämiellyttävällä tavalla tai hyvin hitaasti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lehmä Kielitoimiston sanakirjassa

KarjalaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lehmä

  1. lehmä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lehmä Karjalan kielen verkkosanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.