ko
kȍ
ko yl. (3) (yks. määr. kon[luo], mon. epämäär. kor[luo], mon. määr. korna[luo])
kȍ (kyrillinen ко)
ko yl. (yks. määr. koen[luo], mon. epämäär. køer[luo], mon. määr. køerne[luo])