Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kuka
(ken)
(kutka)
ketkä
genetiivi (kunka)
kenen
(kuiden)
(kuitten)
keiden
keitten
partitiivi (kuta)
ketä
(kuita)
keitä
akkusatiivi (kuka, kunka)
kenet
(kutka)
ketkä
sisäpaikallissijat
inessiivi (kussa)
kenessä
(kuissa)
keissä
elatiivi (kusta)
kenestä
(kuista)
keistä
illatiivi (kuhun)
keneen
kehen
(kuihin)
keihin
ulkopaikallissijat
adessiivi (kulla)
kenellä
kellä
(kuilla)
keillä
ablatiivi (kulta)
keneltä
keltä
(kuilta)
keiltä
allatiivi (kulle)
kenelle
kelle
(kuille)
keille
muut
essiivi (kuna)
kenenä
(kuina)
keinä
translatiivi (kuksi)
keneksi
(kuiksi)
keiksi
abessiivi
instruktiivi
komitatiivi

Pronomini

muokkaa

kuka

  1. (interrogatiivinen) kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
    Kuka on syönyt puuroani?
  2. (indefiniittinen) se, joka
    Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.

Huomautukset

muokkaa
  • Taivutusmuodot ovat korvaantuneet rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (kts. taulukko).
  • Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
  • Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
kuin (monikon instruktiivi)
kuinka (monikon instruktiivi)
kun (yksikön latiivi)
kulloin (yksikön temporaali)
kuten tai kutenka (yksikön kausatiivi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkukɑ/
  • tavutus: ku‧ka

Etymologia

muokkaa

*ku + -ka

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
  • (ylätyylinen) ken

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuka Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuka Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 37 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kȕka f. 

  1. koukku
    kuka za hvatanje – heittokoukku

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'kûka/
  • tavutus: ku‧ka

Taivutus

muokkaa
yksikkö monikko
nominatiivi kuka kuke
genetiivi kuke kuka
datiivi-lokatiivi kuki kukama
akkusatiivi kuku kuke
vokatiivi kuko kuke
instrumentaali kukom kukama

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kȕka Hrvatski jezični portal
  • kȕka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

muokkaa

kùka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kuk

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'kǔka/
  • tavutus: ku‧ka

kȕkā

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kukati

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'kûkaː/
  • tavutus: ku‧ka

Pitjantjatjara

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kuka

  1. liha