kuka
Suomi
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | kuka (ken) | (kutka) ketkä |
genetiivi | (kunka) kenen | (kuiden) (kuitten) keiden keitten |
partitiivi | (kuta) ketä | (kuita) keitä |
akkusatiivi | (kuka, kunka) kenet | (kutka) ketkä |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | (kussa) kenessä | (kuissa) keissä |
elatiivi | (kusta) kenestä | (kuista) keistä |
illatiivi | (kuhun) keneen kehen | (kuihin) keihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | (kulla) kenellä kellä | (kuilla) keillä |
ablatiivi | (kulta) keneltä keltä | (kuilta) keiltä |
allatiivi | (kulle) kenelle kelle | (kuille) keille |
muut | ||
essiivi | (kuna) kenenä | (kuina) keinä |
translatiivi | (kuksi) keneksi | (kuiksi) keiksi |
abessiivi | – | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | – |
Pronomini
muokkaakuka
- (interrogatiivinen) kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
- Kuka on syönyt puuroani?
- (indefiniittinen) se, joka
- Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.
Huomautukset
muokkaa- Taivutusmuodot ovat korvaantuneet rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (kts. taulukko).
- Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
- Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkukɑ/
- tavutus: ku‧ka
Etymologia
muokkaa*ku + -ka
Käännökset
muokkaa1. kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuka Kielitoimiston sanakirjassa
- kuka Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 37 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa