kuka
Suomi
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | kuka (ken) |
(kutka) ketkä |
genetiivi | (kunka) kenen |
(kuiden) (kuitten) keiden keitten |
partitiivi | (kuta) ketä |
(kuita) keitä |
akkusatiivi | (kuka, kunka) kenet |
(kutka) ketkä |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | (kussa) kenessä |
(kuissa) keissä |
elatiivi | (kusta) kenestä |
(kuista) keistä |
illatiivi | (kuhun) keneen kehen |
(kuihin) keihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | (kulla) kenellä kellä |
(kuilla) keillä |
ablatiivi | (kulta) keneltä keltä |
(kuilta) keiltä |
allatiivi | (kulle) kenelle kelle |
(kuille) keille |
muut | ||
essiivi | (kuna) kenenä |
(kuina) keinä |
translatiivi | (kuksi) keneksi |
(kuiksi) keiksi |
abessiivi | – | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | – |
Pronomini
muokkaakuka
- (interrogatiivinen) kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
- Kuka on syönyt puuroani?
- (indefiniittinen) se, joka
- Kuka söi kesävoin, voi myös ostaa sitä lisää.
Huomautukset
muokkaa- Taivutusmuodot ovat korvaantuneet rinnakkaisen, ylätyylisen ken-pronominin muodoilla (kts. taulukko).
- Pronominilla ken on yksikössä myös erillinen akkusatiivimuoto kenet.
- Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja; instruktiivia käytetään nykykielessä ainoastaan adverbina:
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkukɑ/
- tavutus: ku‧ka
Etymologia
muokkaa*ku + -ka
Käännökset
muokkaa1. kysyvä pronomini, joka viittaa ihmiseen
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (ylätyylinen) ken
Aiheesta muualla
muokkaa- kuka Kielitoimiston sanakirjassa
- kuka Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 37 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaakȕka f.
- koukku
- kuka za hvatanje – heittokoukku
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /'kûka/
- tavutus: ku‧ka
Taivutus
muokkaayksikkö | monikko | |
nominatiivi | kuka | kuke |
genetiivi | kuke | kuka |
datiivi-lokatiivi | kuki | kukama |
akkusatiivi | kuku | kuke |
vokatiivi | kuko | kuke |
instrumentaali | kukom | kukama |
Aiheesta muualla
muokkaaSubstantiivi
muokkaakùka
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kuk
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /'kǔka/
- tavutus: ku‧ka
Verbi
muokkaakȕkā
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kukati
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /'kûkaː/
- tavutus: ku‧ka
Pitjantjatjara
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuka