Katso myös: Kulta

Substantiivi

muokkaa
Alkuaineet
platina kulta elohopea
Pt Au Hg

Wikipedia
Katso artikkeli Kulta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kultaa

kulta (10-I)

  1. metallinen alkuaine, vaaleankeltainen taipuisa jalometalli, jonka kemiallinen merkki on Au
    Hän löysi kultaa.
  2. edellisen kellertävä väri
    Kulta on lempivärini.
  3. hellittelynimi
    Hei, kulta!
  4. kultalevy
    Levy myi kultaa kahdessa viikossa.
  5. ensimmäinen palkinto kilpailussa, kultamitali, kultapokaali
    Hän voitti kultaa.
  6. (heraldiikka) heraldinen tinktuuri, toinen metalleista

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkult̪ɑ/
  • tavutus: kul‧ta

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • indoeurooppalainen, ehkä germaaninen, laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kulta Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 498, 1206 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Pronomini

muokkaa

kulta

  1. (interrogatiivinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön ablatiivimuoto sanasta kuka
  2. (indefiniittinen, taivutusmuoto, vanhahtava) yksikön ablatiivimuoto sanasta kuka

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).