Wikipedia
Katso artikkeli Palkinto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Palkintopokaali

Substantiivi

muokkaa

palkinto (1-J)[1]

  1. kilpailusta saatu, voittajalle tai voittajille myönnettävä tunnustus
  2. jostain teosta, työstä tai ponnistuksesta saatu palkka tai lopputulema, joskus ironisesti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑlkint̪o/
  • tavutus: pal‧kin‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palkinto palkinnot
genetiivi palkinnon palkintojen
partitiivi palkintoa palkintoja
akkusatiivi palkinto;
palkinnon
palkinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi palkinnossa palkinnoissa
elatiivi palkinnosta palkinnoista
illatiivi palkintoon palkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palkinnolla palkinnoilla
ablatiivi palkinnolta palkinnoilta
allatiivi palkinnolle palkinnoille
muut sijamuodot
essiivi palkintona palkintoina
translatiivi palkinnoksi palkinnoiksi
abessiivi palkinnotta palkinnoitta
instruktiivi palkinnoin
komitatiivi palkintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo palkinno-
vahva vartalo palkinto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi palkita + johdin -nto

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kiertopalkinto, kirjallisuuspalkinto, kunniapalkinto, lohdutuspalkinto, palkintojenjako, palkintojärjestys, palkintokaappi, palkintokoroke, palkintolautakunta, palkintolusikka, palkintopalli, palkintosumma, palkintotuomari, palkintovaimo, pääpalkinto, rahapalkinto, rauhanpalkinto, tunnustuspalkinto, valtionpalkinto, vientipalkinto

Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J