SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

palkinto (1-J)[1]

  1. kilpailusta saatu, voittajalle tai voittajille myönnettävä tunnustus
  2. jostain teosta, työstä tai ponnistuksesta saatu palkka tai lopputulema, joskus ironisesti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palkinto palkinnot
genetiivi palkinnon palkintojen
partitiivi palkintoa palkintoja
akkusatiivi palkinto;
palkinnon
palkinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi palkinnossa palkinnoissa
elatiivi palkinnosta palkinnoista
illatiivi palkintoon palkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palkinnolla palkinnoilla
ablatiivi palkinnolta palkinnoilta
allatiivi palkinnolle palkinnoille
muut sijamuodot
essiivi palkintona palkintoina
translatiivi palkinnoksi palkinnoiksi
abessiivi palkinnotta palkinnoitta
instruktiivi palkinnoin
komitatiivi palkintoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kiertopalkinto, kirjallisuuspalkinto, kunniapalkinto, lohdutuspalkinto, palkintojenjako, palkintojärjestys, palkintokaappi, palkintokoroke, palkintolautakunta, palkintolusikka, palkintopalli, palkintosumma, palkintotuomari, pääpalkinto, rahapalkinto, rauhanpalkinto, tunnustuspalkinto, valtionpalkinto, vientipalkinto

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J
  2. Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.