tunnustus
Suomi Muokkaa
Substantiivi Muokkaa
tunnustus (38)
- yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus
- rikoksen ~, synnin ~, rakkauden ~
- jnk olemassaolon hyväksyntä ja sen ilmaisu; jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden toteamus; kiittävä lausuma
- tasa-arvon ~, kaksoiskansalaisuuden ~
- antaa tunnustusta
- ansaita tunnustusta
Ääntäminen Muokkaa
- IPA: /ˈt̪unːust̪us/
- tavutus: tun‧nus‧tus
Taivutus Muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnustus | tunnustukset |
| genetiivi | tunnustuksen | tunnustusten tunnustuksien |
| partitiivi | tunnustusta | tunnustuksia |
| akkusatiivi | tunnustus; tunnustuksen |
tunnustukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnustuksessa | tunnustuksissa |
| elatiivi | tunnustuksesta | tunnustuksista |
| illatiivi | tunnustukseen | tunnustuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnustuksella | tunnustuksilla |
| ablatiivi | tunnustukselta | tunnustuksilta |
| allatiivi | tunnustukselle | tunnustuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnustuksena | tunnustuksina |
| translatiivi | tunnustukseksi | tunnustuksiksi |
| abessiivi | tunnustuksetta | tunnustuksitta |
| instruktiivi | – | tunnustuksin |
| komitatiivi | – | tunnustuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnustukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnustus- | |
Etymologia Muokkaa
Käännökset Muokkaa
1. tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus
|
|
2. jnk olemassaolon tiedostaminen, jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden tunnustaminen; kiittävä lausuma t. ansaittu maine
|
Liittyvät sanat Muokkaa
antaa tunnustus, rakkaudentunnustus, tunnustaa
Johdokset Muokkaa
- adjektiivit: tunnustuksellinen, tunnustukseton
Yhdyssanat Muokkaa
rakkaudentunnustus, synnintunnustus, tunnustuskirja, tunnustuskirjallisuus, tunnustuspalkinto, uskontunnustus
Aiheesta muualla Muokkaa
- tunnustus Kielitoimiston sanakirjassa