tunnustus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tunnustus (38)

  1. yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus
    rikoksen ~, rakkauden ~
  2. jnk olemassaolon hyväksyntä ja sen ilmaisu; jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden toteamus
    tasa-arvon ~, kaksoiskansalaisuuden ~

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnustus tunnustukset
genetiivi tunnustuksen tunnustusten
tunnustuksien
partitiivi tunnustusta tunnustuksia
akkusatiivi tunnustus;
tunnustuksen
tunnustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnustuksessa tunnustuksissa
elatiivi tunnustuksesta tunnustuksista
illatiivi tunnustukseen tunnustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnustuksella tunnustuksilla
ablatiivi tunnustukselta tunnustuksilta
allatiivi tunnustukselle tunnustuksille
muut sijamuodot
essiivi tunnustuksena tunnustuksina
translatiivi tunnustukseksi tunnustuksiksi
abessiivi tunnustuksetta tunnustuksitta
instruktiivi tunnustuksin
komitatiivi tunnustuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

tunnustaa + -us

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

rakkaudentunnustus, synnintunnustus, tunnustuskirja, tunnustuskirjallisuus, tunnustuspalkinto, uskontunnustus

Aiheesta muuallaMuokkaa