tunnustus

Katso artikkeli Tunnustus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

tunnustus (38)

yl. ilman kuulijan pyyntöä tehty, jnk tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus
rikoksen tunnustus, synnintunnustus, rakkauden tunnustus
jnk olemassaolon hyväksyntä ja sen ilmaisu; jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden toteamus; kiittävä lausuma
tasa-arvon tunnustus, kaksoiskansalaisuuden tunnustus

antaa tunnustusta

ansaita tunnustusta
(oikeustiede) asianosaisen (kantajan tai vastaajan) antama lausuma siitä, että jokin vastapuolen väittämä, asianosaiselle epäedullinen seikka on tosi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tunnustus	tunnustukset
genetiivi	tunnustuksen	tunnustusten tunnustuksien
partitiivi	tunnustusta	tunnustuksia
akkusatiivi	tunnustus; tunnustuksen	tunnustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tunnustuksessa	tunnustuksissa
elatiivi	tunnustuksesta	tunnustuksista
illatiivi	tunnustukseen	tunnustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tunnustuksella	tunnustuksilla
ablatiivi	tunnustukselta	tunnustuksilta
allatiivi	tunnustukselle	tunnustuksille
muut sijamuodot
essiivi	tunnustuksena	tunnustuksina
translatiivi	tunnustukseksi	tunnustuksiksi
abessiivi	tunnustuksetta	tunnustuksitta
instruktiivi	–	tunnustuksin
komitatiivi	–	tunnustuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tunnustukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tunnustus-

1. tehdyn hyvän tai pahan asian paljastus

2. jnk olemassaolon tiedostaminen, jnk laillisuuden tai merkityksellisyyden tunnustaminen; kiittävä lausuma