tunnustaa

Suomi

tunnustaa (53) (taivutus[luo])

paljastaa tarkoituksellisesti tietävänsä tai tuntevansa jtkn tai tarkoituksellisesti tehneensä jtkn (hyvää tai pahaa), kuulijan pyynnöstä tai ilman
tunnustaa syntinsä = mennä puhumaan (kristitylle) papille tekemistään synneistä (myös kuvaannollisesti)

Pitkien tutkimusten jälkeen he tunnustivat rikoksensa.

tunnustaa rakkautensa jollekulle
ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa
Useiden maiden lainsäädännöt eivät tunnusta moniavioisuutta.

Suomen on tunnustettava Lakotahin itsenäisyys.

EU ei tunnusta Libyan oppositiota. = EU ei virallisesti ilmaise pitävänsä Libyan oppositiota oikeutettuna edustamaan Libyan aluetta tai väestöä.
ilmaista jokin arkaluontoinen asia, puhua julki
Tosiasiat on tunnustettava, jotta niihin voidaan löytää ratkaisuja.

Kirkon on tunnustettava pedofiliarikokset.

Ministeriön on tunnustettava ongelmat.
ilmaista kannattavansa jotain uskontoa
Tunnustakaamme yhdessä kristillinen uskomme.
antaa virallinen tunnustus isyydestä
tunnustaa lapsi omakseen

johdos verbistä tuntea^[1]; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[2]

1. paljastaa tietävänsä tai tehneensä jtk

2. ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä

↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004
↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.