Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

isyys (40)

  1. se, että joku on isä, isän sukulaisuussuhde lapseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈisyːs/
  • tavutus: i‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi isyys isyydet
genetiivi isyyden isyyksien
partitiivi isyyttä isyyksiä
akkusatiivi isyys;
isyyden
isyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi isyydessä isyyksissä
elatiivi isyydestä isyyksistä
illatiivi isyyteen isyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi isyydellä isyyksillä
ablatiivi isyydeltä isyyksiltä
allatiivi isyydelle isyyksille
muut sijamuodot
essiivi isyytenä isyyksinä
translatiivi isyydeksi isyyksiksi
abessiivi isyydettä isyyksittä
instruktiivi isyyksin
komitatiivi isyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo isyyde-
vahva vartalo isyyte-
konsonantti-
vartalo
isyyt-

Etymologia muokkaa

isä + -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

isä

Yläkäsitteet muokkaa

vanhemmuus

Vieruskäsitteet muokkaa

äitiys

Yhdyssanat muokkaa

isyyshuijaus, isyysjuttu, isyyskoe, isyysloma, isyysoikeus, isyyspakkaus, isyysraha, isyystutkimus, isyysvapaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • isyys Kielitoimiston sanakirjassa