anerkennen

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. erkennst an
ind. prees. y. 3. p. erkennt an
ind. imperf. y. 3. p. erkannte an
part. perf. anerkannt
apuverbi haben

an|erkennen

  1. tunnustaa (ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa)
    einen Staat anerkennen
    tunnustaa valtio
    eine Ehe anerkennen
    tunnustaa avioliitto

EtymologiaMuokkaa

an- + erkennen