anerkennen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	erkennst an
ind. prees. y. 3. p.	erkennt an
ind. imperf. y. 3. p.	erkannte an
part. perf.	anerkannt
apuverbi	haben

an|erkennen

1. tunnustaa (ilmaista pitävänsä jtkn laillisena, hyväksyttävänä tai merkityksellisenä jossakin suhteessa)

   einen Staat anerkennen

   tunnustaa valtio

   eine Ehe anerkennen

   tunnustaa avioliitto

Ääntäminen

• IPA: [ˈanʔɛɐ̯ˌkɛnən]
• tavutus: an‧er‧ken‧nen

Etymologia

an- + erkennen