Wikipedia
Katso artikkeli Elohopea Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Alkuaineet
kultaelohopeatallium
AuHgTl
 


Substantiivi

muokkaa

elohopea (15)

  1. sinkkiryhmän metallinen alkuaine, kemiallinen merkki Hg
    Elohopea on ns. puolijalometalli.
  2. (kuvaannollisesti) lämpötila; lämpömittarin lukema
    Ikkunasta näkyy paksu lumikerros ja elohopea näyttää miinus kymmentä.
  3. (kuvaannollisesti) hyvin vilkas t. eloisa ihminen

Ääntäminen

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Yhdyssana sanoista elo ja hopea. Sanaa käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja luoden sen aiemman ilmauksen elävä hopea pohjalta. Sana on käännöslaina vrt. viron elavhõbe sekä ruotsin kvicksilver ja saksan Quecksilber, joiden alkuosa on aiemmin tarkoittanut elävää, sekä vanhentuneet latinan argentum vivum, ranskan vif-argent ja italian argento vivo.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elohopeailmapuntari, elohopealamppu, elohopealämpömittari, elohopeamillimetri, elohopeamyrkytys, elohopeapatsas, elohopeaseos, elohopeasulfidi, elohopeayhdiste, metyylielohopea, räjähdyselohopea

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)