Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kullata (73-I) (taivutus[luo])

  1. päällystää kullalla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulːɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kul‧la‧ta

Etymologia muokkaa

  • sanan kulta vartalosta kulla- ja suffiksista -ta

Käännökset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • aika kultaa muistot – mennyt aika muistetaan parempana kuin nykyaika

Aiheesta muualla muokkaa

  • kullata Kielitoimiston sanakirjassa