Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuku (1)

  1. kukujen suvun (Coua) lintu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuku kukut
genetiivi kukun kukujen
partitiivi kukua kukuja
akkusatiivi kuku;
kukun
kukut
sisäpaikallissijat
inessiivi kukussa kukuissa
elatiivi kukusta kukuista
illatiivi kukuun kukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kukulla kukuilla
ablatiivi kukulta kukuilta
allatiivi kukulle kukuille
muut sijamuodot
essiivi kukuna kukuina
translatiivi kukuksi kukuiksi
abessiivi kukutta kukuitta
instruktiivi kukuin
komitatiivi kukuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

isokuku, juoksukuku, kotilokuku, lännenkuku, punajalkakuku, punalakkikuku, rusorintakuku, sinikuku, töyhtökuku

Verbi muokkaa

kuku

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kukkua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kukkua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kukkua

Tokelau muokkaa

Verbi muokkaa

kuku

  1. pitää (otteessaan)

Viro muokkaa

Interjektio muokkaa

kuku

  1. kukkuu

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa