Substantiivi

muokkaa

kukkua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta kukku

kukkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. (onomatopoeettinen, käestä) laulaa
  2. (onomatopoeettinen) jäljitellä käen ääntelyä
  3. (puhekieltä) valvoa myöhään
    Hän kukkui myöhään illalla ja nukkui pitkään aamulla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkukːuɑˣ/
  • tavutus: kuk‧ku‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kukkua Kielitoimiston sanakirjassa