kukkua
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakukkua
- (taivutusmuoto) partitiivi sanasta kukku
Verbi
muokkaa- (onomatopoeettinen, käestä) laulaa
- (onomatopoeettinen) jäljitellä käen ääntelyä
- (puhekieltä) valvoa myöhään
- Hän kukkui myöhään illalla ja nukkui pitkään aamulla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkukːuɑˣ/
- tavutus: kuk‧ku‧a
Käännökset
muokkaa1. laulaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kukkuminen, kukunta
- verbit: kukahtaa, kukuttaa
Aiheesta muualla
muokkaa- kukkua Kielitoimiston sanakirjassa