kukkuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakukkuminen (38)
- teonnimi verbistä kukkua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kukkuminen | kukkumiset |
| genetiivi | kukkumisen | kukkumisten kukkumisien |
| partitiivi | kukkumista | kukkumisia |
| akkusatiivi | kukkuminen; kukkumisen |
kukkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kukkumisessa | kukkumisissa |
| elatiivi | kukkumisesta | kukkumisista |
| illatiivi | kukkumiseen | kukkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kukkumisella | kukkumisilla |
| ablatiivi | kukkumiselta | kukkumisilta |
| allatiivi | kukkumiselle | kukkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kukkumisena (kukkumisna) |
kukkumisina |
| translatiivi | kukkumiseksi | kukkumisiksi |
| abessiivi | kukkumisetta | kukkumisitta |
| instruktiivi | – | kukkumisin |
| komitatiivi | – | kukkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kukkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kukkumis- | |