SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

laulaa (56) (taivutus)

  1. tuottaa ääntä yhtenäisen uloshengitysvirtauksen kulkiessa äänihuulten välistä siten että noudatetaan säveltaajuuksia ja säilytetään sävelten kesto sekä tyypillisesti lausutaan laulunsanat suu avoinna edellä mainitulla tavalla vokaaleja pidentäen
    Hän laulaa kauniisti.
  2. lintujen ja valaiden ääntelystä
  3. (slangia) antaa ilmi, kieliä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑu̯lɑːˣ/
  • tavutus: lau‧laa

EtymologiaMuokkaa

Sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä. Laulamisen lisäksi se voi merkitä laulamalla suoritettuja tekoja, esimerkiksi vihkimistä tai loitsimista.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • kenen leipää syöt, sen lauluja laulat ihminen tottelee sitä ihmistä tai instituutiota, josta hänen elantonsa on riippuvainen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • laulaa Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)