laulaa

Suomi

Verbi

laulaa (56) (taivutus)

1. tuottaa ääntä yhtenäisen uloshengitysvirtauksen kulkiessa äänihuulten välistä siten että noudatetaan säveltaajuuksia ja säilytetään sävelten kesto sekä tyypillisesti lausutaan laulunsanat suu avoinna edellä mainitulla tavalla vokaaleja pidentäen

   Hän laulaa kauniisti.

2. lintujen ja valaiden ääntelystä
3. (slangia) antaa ilmi, kieliä

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑu̯lɑːˣ/
• tavutus: lau‧laa

Etymologia

Sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä. Laulamisen lisäksi se voi merkitä laulamalla suoritettuja tekoja, esimerkiksi vihkimistä tai loitsimista.

Käännökset

1. tuottaa säveliä ja niiden kestoa noudattavaa ääntä äänihuulilla suu avoinna

albania: këndoj baski: abestu englanti: sing espanja: cantar esperanto: kanti hollanti: zingen iiri: canaim islanti: syngja italia: cantare japani: 歌う ketšua: takiy kiribati: anene kreikka: τραγουδώ kroaatti: pjevati latvia: dziedāt

liettua: dainuoti liivi: loulõ pohjoissaame: lávlut portugali: cantar ranska: chanter ruotsi: sjunga saksa: singen somali: heesee tahiti: himene tšekki: zpívat turkki: şarkı söylemek unkari: dalol venäjä: петь, спеть, пропеть vepsä: loulõ viro: laulma

Liittyvät sanat

• räpätä
• chantata
• hyräillä
• viheltää
• huutaa
• kirkua
• laulahdella
• laulahtaa
• laulaminen
• laulanta
• laulattaa
• laulu

Johdokset

• substantiivit: laulaja, laulu
• verbit: frekventatiivinen laulella, lauleskella; faktitiivinen laulattaa

Idiomit

• kenen leipää syöt, sen lauluja laulat ihminen tottelee sitä ihmistä tai instituutiota, josta hänen elantonsa on riippuvainen

Aiheesta muualla

• laulaa Kielitoimiston sanakirjassa