laulaa
SuomiMuokkaa
VerbiMuokkaa
- tuottaa ääntä yhtenäisen uloshengitysvirtauksen kulkiessa äänihuulten välistä siten että noudatetaan säveltaajuuksia ja säilytetään sävelten kesto sekä tyypillisesti lausutaan laulunsanat suu avoinna edellä mainitulla tavalla vokaaleja pidentäen
- Hän laulaa kauniisti.
- lintujen ja valaiden ääntelystä
- (slangia) antaa ilmi, kieliä
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈlɑu̯lɑːˣ/
- tavutus: lau‧laa
EtymologiaMuokkaa
Sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä. Laulamisen lisäksi se voi merkitä laulamalla suoritettuja tekoja, esimerkiksi vihkimistä tai loitsimista.[1]
KäännöksetMuokkaa
1. tuottaa säveliä ja niiden kestoa noudattavaa ääntä äänihuulilla suu avoinna
Liittyvät sanatMuokkaa
- räpätä
- chantata
- hyräillä
- viheltää
- huutaa
- kirkua
- laulahdella
- laulahtaa
- laulaminen
- laulanta
- laulattaa
- laulu
JohdoksetMuokkaa
- substantiivit: laulaja, laulu
- verbit: frekventatiivinen laulella, lauleskella; faktitiivinen laulattaa
IdiomitMuokkaa
- kenen leipää syöt, sen lauluja laulat ihminen tottelee sitä ihmistä tai instituutiota, josta hänen elantonsa on riippuvainen
Aiheesta muuallaMuokkaa
- laulaa Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)