laulaa (56) (taivutus)

  1. tuottaa ääntä yhtenäisen uloshengitysvirtauksen kulkiessa äänihuulten välistä siten että noudatetaan säveltaajuuksia ja säilytetään sävelten kesto sekä tyypillisesti lausutaan laulunsanat suu avoinna edellä mainitulla tavalla vokaaleja pidentäen
    Hän laulaa kauniisti.
  2. lintujen ja valaiden ääntelystä
  3. (slangia) antaa ilmi, kieliä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑu̯lɑːˣ/
  • tavutus: lau‧laa

Etymologia

muokkaa

Sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä. Laulamisen lisäksi se voi merkitä laulamalla suoritettuja tekoja, esimerkiksi vihkimistä tai loitsimista.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • kenen leipää syöt, sen lauluja laulat ihminen tottelee sitä ihmistä tai instituutiota, josta hänen elantonsa on riippuvainen

Aiheesta muualla

muokkaa
  • laulaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)