SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kirkua (52-D) (taivutus[luo])

  1. huutaa kauhun vallassa, yleensä kimeällä ja korkealla äänellä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkirkuɑˣ/
  • tavutus: kir‧ku‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kirkua Kielitoimiston sanakirjassa