SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

karjua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karju

VerbiMuokkaa

karjua (52) (taivutus[luo])

  1. (myös eläimistä) huutaa matalalla särjetyllä äänellä
  2. (kuvaannollisesti) puhua hyvin lujalla äänellä ja hyökkäävästi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑrjuɑˣ/
  • tavutus: kar‧ju‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

LähikäsitteetMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • karjua Kielitoimiston sanakirjassa