karjahtaa

Suomi

Verbi

karjahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. huutaa kerran lyhyesti voimakkaalla matalalla, yleensä särjetyllä, äänellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrjɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: kar‧jah‧taa

Etymologia

• momentaanimuoto verbistä karjua

Liittyvät sanat

Synonyymit

• karjaista

Johdokset

• substantiivit: karjahdus, karjahtaminen
• verbit: karjahdella

Aiheesta muualla

• karjahtaa Kielitoimiston sanakirjassa