Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karjahdus (39)

  1. karjahtaminen; sen ääni

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrjɑhdus/
  • tavutus: kar‧jah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karjahdus karjahdukset
genetiivi karjahduksen karjahdusten
karjahduksien
partitiivi karjahdusta karjahduksia
akkusatiivi karjahdus;
karjahduksen
karjahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karjahduksessa karjahduksissa
elatiivi karjahduksesta karjahduksista
illatiivi karjahdukseen karjahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karjahduksella karjahduksilla
ablatiivi karjahdukselta karjahduksilta
allatiivi karjahdukselle karjahduksille
muut sijamuodot
essiivi karjahduksena karjahduksina
translatiivi karjahdukseksi karjahduksiksi
abessiivi karjahduksetta karjahduksitta
instruktiivi karjahduksin
komitatiivi karjahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karjahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karjahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä karjahtaa (karjahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa