karjahdus

Suomi

Substantiivi

karjahdus (39)

karjahtaminen; sen ääni

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑrjɑhdus/
tavutus: kar‧jah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karjahdus	karjahdukset
genetiivi	karjahduksen	karjahdusten karjahduksien
partitiivi	karjahdusta	karjahduksia
akkusatiivi	karjahdus; karjahduksen	karjahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	karjahduksessa	karjahduksissa
elatiivi	karjahduksesta	karjahduksista
illatiivi	karjahdukseen	karjahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karjahduksella	karjahduksilla
ablatiivi	karjahdukselta	karjahduksilta
allatiivi	karjahdukselle	karjahduksille
muut sijamuodot
essiivi	karjahduksena	karjahduksina
translatiivi	karjahdukseksi	karjahduksiksi
abessiivi	karjahduksetta	karjahduksitta
instruktiivi	–	karjahduksin
komitatiivi	–	karjahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karjahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	karjahdus-

Etymologia

verbi karjahtaa (heikko vartalo karjahd|a-) + johdin -us

Käännökset

1. karjahtaminen; sen ääni

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

karjahdus Kielitoimiston sanakirjassa